Keväistä kirkumista ja sulosointuja

Kevät ja sen hidas valuminen tänne Suomeen on ollut facebookissa ja lehdissä suurin puheenaihe tänä vuonna. Kevät ei vain meinaa tulla tänne pohjolaan. Viime yönä sain kuitenkin tutun varmistuksen, että kyllä se sieltä tulee. Heräsin aamuyöstä kevään ääniin. Lokit kirkuivat ja mustarastaat lauloivat niin nätisti että alkoi oikein hymyilyttää siinä unenpöpperössä. 

Olen itseasiassa ollut aina mustarastas fani. Muistan kun yläasteella kävimme biologian tunnilla aamuvarhain Kuusaan puolella metässä luokan kanssa kuuntelemassa satakieltä ja ihmettelin jo silloin että miksi se on niin arvostettu laululintu. Vaikeampi bongata, eli snobi kun ei kaikki paikat kelpaa, kun taas mustarastas laulaa lähes yhtä kauniisti ellei kauniimmin ja hengaa ihan missä vaan. Ei ole niin nuuka laulumestoistaan.  

Mustarastas on ollut täällä isolla kylällä oma pieni ovi mielikuvien kautta takaisin Kouvostoliittoon, missä luonto on lähempänä kuin täällä. Se oli oikeastaan aika häkellyttävää kun huomasi, että aina kun kuuli mustarastaan laulun, tuli jotenkin kotoisa olo ja meni tovi ennenkuin ymmärsin yhteyden ja kaipuun kotikulmille. Ennenkaikkea kaipuun luontoon joka tuntuu täällä olevan välillä hirmu kaukana. Huomaan myös hymyn tulevan huulille kun iltaisin bongaa rennosti laulavan linnun puun nokassa, jossa kaikki saavat nauttia esityksestä. 

(Telkän pesä mökillä. Ei liity oikein mihinkään. Tai olihan tässä linnuista puhetta. Mutta kuitenkin, siinä nyt vain saattuu olemaan hieno harmaa pönttö.) 

Tämä luonnonkaipuu on voimistunut varsinkin nyt kun talvi on ollut pitkä. Ei nimittäin pääse mökille, jossa luonto ottaa ihmisen turvalliseen syleilyyn. Keuhkoja hemmotellaan puhtaalla, raikkaalla ilmalla. Iho nauttii tuulesta joka ei kuljeta hiekkaa ja pölyä päin kasvoja, vaan silittää kevyesti. Vesi ottaa pehmeään otteeseen koko kropan ja mielen. Maa joustaa alla matkan. Täydellistä. 

Vuoden 2013 ensimmäinen mökkireissu olikin aivan mahtava ja niin akkuja lataava. Pääsiäinen vanhempien ja mielitietyn kanssa  mökillä, jossa aurinko paistoi ja järven kantena oli kova lumi ja jää joka muutti järven valtavaksi kävelykentäksi. Kävimmekin tekemässä kävelyretkiä joka päivä. Vikalla kerralla oli oikein eväät mukana pulkassa isän synttäreiden kunniaksi. 

 Minttukaakaot ja notskimakkarat. Isän synttärijuhalt järven jäällä. Nam. 

Aurinkoenergiaa.

Skool isälle ja keväälle 2013 !

Keväistä heräilyä ja raikasta oloa

Joululoma tuli ja vetäsi blogin taas hiljaiseksi. Taisi tulla pienet talviunet vedettyä tämän kanssa. Nyt on kevät starttailemassa ja taas uutta energiaa ilmassa. Päässä pyörii uudet ajatukset terveydestä ja hyvinvoinnista, vapaa-ajasta sekä tietynlaisesta tasapainosta. Asiaan vaikuttaa kovasti kuluneen viikon aikana tehty raikastumiskuuri, mutta jos vaikka eka heittäisin vähän kuvia vuoden 2013 alkutaipaleesta.

Mielitietty sai joulukalenterista lahjakortin jossa allekirjoittanut lupasi olla päivän mäkättämättä ja käyttämättä sanaa ei. Se ei ollut kaikkein helpoin päivä, sillä ei -sanaa käyttää päivässä aika paljon. Oli hauskaa kun piti välillä aina oikein miettiä miten kiertää asian niin, että voi sanoa ei käyttämättä kuitenkaan kyseistä sanaa.
Mielitietty luonnollisesti oli aivan tohkeissaan päivästä ja aloitti aamupalan sipseillä ja dipillä, ja nauroi päälle. Hän niin tiesti, että normaalisti olisin urputtanut siitä, ettei sipsit ole mikään aamupala. Nyt olin vain hiljaa, tuijotin miestä ja otin kuvia. Voi sitä virnettä joka hänen naamalla oli.
Päivä huipentui omien vanhempieni ja anopin kanssa illanistujaisiin kotona. Mies teki viiden ruokalajin illalisen ja hyvää viiniä nautittiin.

Hiihtolomalla lähdimme yhdeksän hengen porukalla Ischgeliin viikoksi laskemaan. Voi pojat mitkä ilmat ja mikä laskun riemu. Ei näillä Suomen nyppylöillä ole kyllä mitään tekemistä laskettelun kanssa. Se tuli taas todettua. Samalla reissulla juhlistettiin miehen 30 vuotis synttäreitä ja käytiin laskemassa perinteisillä puukelkoilla seitsemän kilometrin pituinen pulkkamäki. Eli siis gondolihissillä illala ylös, ja valaistua rinnettä alas. Ihan järjetöntä koko touhu, sillä sitä kelkkaa oli aika vaikea ohjata ja muutenkin tuntui ettei siinä ole mitään järkeä, mutta meillä oli niin hauskaa että oksat pois. Taas yksi upea muisto.

Kulttuuririentojakin olemme harrastaneet pitkästä aikaa. Kävimme Nosturissa katsomassa Biffy Clyron keikan jonka epäilen jäävän viimeiseksi clubikeikaksi siltä bändiltä. Eiköhän isommat areenat kutsu niitä poikia jatkossa. Muistin taas kuinka livekeikat ovat täynnä jotain magiaa joka saa minut aina hurmoksiin. Se on vain jotenkin jäänyt tässä parin vuoden aikana. Parisuhde vai ikä, vai mikä siinä on syynä ettei tule enää seurattua keikkakalentereita niin tiuhaan tahtiin kuin aikaisemmin. En tiedä. Mutta kaipaan clubikeikkoja. Se on myönnettävä. 

Elämämme on aika herkullista. Varsinkin ravinnon suhteen. Myönnän, meistä on tullut hieman kulinaristeja ja myös arkiruoka on hieman vaihtanut tyyliä aikaisempiin vuosiin. Mutta mikä olisi sen ihanempaa kuin hyvä ruoka ja hyvä viini hyvässä seurassa.
Odotan innolla huhtikuun ensimmäistä viikonloppua. Silloin on edessä viikonloppureissu ja jotain ennenkokematonta, mutta siitä postaan sitten huhtikuussa.

Työn suhteen kevät on ollut hieman normaalia jännittävämpää, sillä urani kunnianhimoisin projekti lävähti ruutuun ja tunteet ovat myllänneet. Innokkuus, sillä haluaa että kaikki näkevät mitä olemme tunnokkaasti tehneet ja samanaikaisesti pelko, että mitä jos muut eivät pidäkään ohjelmasta ja sen visuaalisuudesta. Palaute on ollut aivan odottamaton. Ensimmäistä kertaa kollegat ovat kehuneet näin paljon ohjelmaa ja katsojat ovat myös lähettäneet niin hienoja palautteita, että ei voi muuta kuin hymyillä. Olemme onnistuneet ja se on hieno tunne. Olen niin ylpeä tiimistäni. 

Järjestimme marraskuussa perhedinnerin, eli neljän pariskunnan yhteisen dinnerin. Silloin meillä oli fondue-ilta ja nyt maaliskuussa oli meidän vuoro toimia isäntäperheenä ja nautimme raclettea. Vaikka näemme tällä porukalla nykyään harvemmin, niin pakko sanoa että kun saamme koko köörin ison pöydän ympärille niin ne ovat ikimuistoisia hetkiä. Mukavaa tekee asiasta vielä sen, että sen lisäksi että olemme kaikki samalla alallla, ovat kaikki myös ruoka- ja viiniorientoitunutta väkeä, joten tietää aina että ruoka on priimaa ja viini on harkittua. Ensi kerralla on japani-teema. En malta odottaa. Ai niin, pitääkin muistaa laittaa Yuzu-likööri tilaukseen....

Mielitietylläkin taitaa luovuus kukkia näin keväällä. Aamulla odotti runo jääkaapin ovessa. Jättää ehkä hieman tulkinnanvaraa.

Ja se raikastumisviikko. Löysin yhdestä hyvinvointiblogista neuvot kuinka pitää näin kevään alla pieni elimistön kevennys- ja raikastumisviikko. (Tässä blogi http://www.trendi.fi/blogi/kiitos-hyvaa/raikastusviikko) Se oli tehty sen verran houkuttelevaksi, että ajattelin kokeilla sitä ja sain mielitietyn myös mukaan. Viikko ilman eläinkunnantuotteita, viljoja, alkoholia, sokeria, maitotuotteita jne. Ainoastaan vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia, pähkinöitä, ituja ja vettä. Toki listan mukaan kiellettiin myös kahvi, mutta sen me jätimme. Yritin kaksi päivää olla ilman kahvia, mutta sen verran elimistöni on koukussa siihen, että jäätävät päänsäryt mursivat tahtoni ja join kupin kahvia päivisin. Maidolla. Eli sen verran joustimme. Ja en minä ymmärräkään semmoisia kuureja joita noudattaessa tulee vain stressiä ja kiukkua. Ideana on kuitenkin raikastuminen ja henkinen tasapaino. Vähensimme nimittäin myös nettiä sekä televisiota joka vaikutti iltoihimme niin, että meillä oli kirjat kädessä ja päät tyynyssä jo kymmenen, yhdentoista hujakoilla ja uni tuli paljon helpommin.

Toinen asia jonka huomasin muuttuvan oli se, että kun tiesin ettei työn jälkeen saa mennä vain löhöämään sohvalle telkkarin eteen, piti keksiä jotain puuhaa. Varustelekalla olikin sattumoisin pop-up store Torikorttelissa ja he järjestivät Outi Pyyn voimin Trashion Boot Campeja joissa Outi kertoi maailman vaateteollisuudesta, ekologisesta muodista, kierrätysmuodista, tuunauksesta sekä opetti eri tekniikoita kuinka muokata vanhasta uutta. Olimme neljän naisen voimin maanantaina purkamassa armeijan t-paidat Raquel Allegran inspiroimana (http://www.outsapop.com/2012/05/raquel-allegra-started-it.html) ja lauantaina kävin vielä kuuden tunnin rättikässäkurssilla jossa tuunattiin kenttäpaita. Itse tein siitä hienon liivin niiteillä ja kangasmaaleilla. Aivan loistava tapahtuma ja kaikki toivoivat että niille saataisiin myös jatkoa.

Mutta kaiken kaikkiaan voin sanoa että raikastumisviikko teki terää. Henkisesti ja fyysisesti. Koko viikon oli energisempi olo, ei turvottanut, ei väsyttänyt ruokailun jälkeen ja huomaan että vyötäröltä on sulanut jotain pois. Jotain pehmeää höttöä, joka ei sinne edes kuulu. Ja niitä herkkujen määrää. Alla kuva aamupalasta. Appelsiinia, banaania, hunajameloonia, oman mökin mustikoita ja Kreikkalaista luomuhunajaa. Nam! Ostin myös konttorille blenderin, joten olemme sielläkin vetäneet päivisin aina energiapaukut päivällä. Voi että kun kroppaa kiittää. Kuin myös minä.

Olo on ollut sen verran mukava, että olemme päättäneet jatkaa hieman kevyemmällä linjalla jatkossa. Turhaa aiheuttaa hiilaripöhnää vetämällä pastaa ja leipää. Uskon myös että maitotuotteet eivät välttämättä ole paras vaihtoehto aikuiselle ihmiselle, kunhan huolehtii kalsiumin saannista. Enivei, ei tee mieli palata takaisin siihen mistä lähdettiin, mutta ei me tietenkään tällä riisutulla linjalla jatketa ja sillon tällöin herkuttelu ja pastaöveri on ihan ok. Periaatteessa järkeistämme ruokavaliotamme hieman jotta tämä hyvä olo jatkuu. Kahtotaan miten käy, vai tilataanko tässä jo ensi viikolla pizzaa kotiin.

Joululoma alkoi!

Tänään saikin herätä ensimmäiseen joululomapäivään. Voi tätä ihanuutta. Ja voi tätä ihanuutta mitä joulukalenteri toi. Mistä se tonttu tiesi mitä tarvitsen? Olimme nimittäin eilen keilaamassa Papan ja mielitietyn kanssa ja selkäänhän se otti. Ajateltiin että voitais mennä nyt täällä Kouvostoliitossa keilaamaan, sillä keilahalli on aivan naapurissa.  Saisi hieman aktiviteettia joulun viettoon.

Loppu jo häämöttää

Tänään pitäisi olla maailmanloppu tulossa jos mayaintiaania olisi uskomista. Ei tainnut tulla maailmanloppua, mutta loppu sentään häämöttää. Tänään on nimittäin viimeinen työpäivä ennen lomia ja joulukalenteri näyttää että vain kolme yötä jouluun on. No hyvä, heti alkoi se biisi soimaan päässä.

Aamulla flunssainen mielitietty ehtikin jo avata kalenterin. Kuvassa värit eivät toistu oikein. Sukat siis tunnustavat väriä. Violettia tietty. Minulla on vielä kaksi luukkua avattavana. Jännää.

Ei enää montaa yötä

Ensinnäkin pahoittelut erittäin huonoista kuvista. Sen saa kun kuvaa hämärässä, kännykällä. Jouluna otan järkkärin käyttöön, joten uskon että kuvien laatu ja monipuolisuus tulee lisääntymään blogissa.

En oikein malttaisi odottaa jouluun. Lahjojen avaamiseen tuntuu olevan ikuisuus. Milloin ne saa avata?!
Miten kukaan malttaa olla avaamatta näitä ihania paketteja? En minä ainakaan.

Eilen oli taas menoa ja meininkiä kun anoppi vei meidät Gaijiniin pikkujouluillalliselle. Oih ja voih sitä herkkua. Ainoa huoli tuli, kun kuulimme että Kungfu Girl on poistettu listoilta. Inflaatio oli iskenyt kun Alko oli iskenyt pulloon kiinni. No ei se mitään kun tilalle oli tullut uutta herkkua. Nimeä en vain muista. Pitää ensi kerralla pistää se korvan taakse.

Eilen joulukalenterista mielitietty sai jääkarhun suojelemaan kadun ylityksiä. Voin muuten sanoa, että on aika pirun vaikea yrittää saada huonolla "kameralla", eli kännykällä, kuvaa heijastimesta. Aivan mahotonta.

Tänään aamulla sain jo avata joulukalenterin, sillä tontut olivat hieman skarpanneet ja siellä oli ylläri odottamassa meikäläisen heräämistä. Tarjoilualusta joita on myös muuten Gaijinissa. Kuulemma jotain herkkuja tarjoillaan siitä tulevaisuudessa. Ja tuo on siis harmaa. Kuva on taas ihan peestä. Pahoittelut. 

Vihje ymmärretty

Eilen oli mielitietyn päivä. Hän lunasti ensimmäisen osan yhdestä monista lahjoistaan. Sapuskat lähi Nepalilaisessa, Danphessa (kyllä, se kirjoitetaan noin). Bilis jätettiin toiseen kertaan, sillä olimme niin umpijäässä ettei siitä olisi tullut mitään ja raflassakin oli aika koleaa. Mutta hyvät ruuat oli ja pitää alkaa käymään siellä useammin.

Sillä aikaa kun me herkuttelimme nepalilaisella, niin tontut olivat käynneet. Joulukalenterissa oli vain lappu, "Katso tyynyn alle". Tontuilla oli niin iso lahja, ettei se mahtunut kalenterilootaan.

Tänäänhän oli taas parillinen päivä, eli meikäläisen päivä avata luukku. En nyt oikein ymmärrä mitä tontut oikein meinaavat. Sain lisähöyliä edellisen päivän lahjaan, eli siis täh? Oonks mie jotenki tosi karvain? Mitä? Vai onks tää vihje siitä, että mun yllätys miniloma 2013 on kohta tulossa ja se on jonnekin lämpöiseen ja mun pitää säilyttää sääret sileinä? Sitähän tää meinaa! Olen nero. 

Tehosunnuntai

En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi herätyskello herättämässä sunnuntaiaamuna. No eihän siinä mitään järkeä olekaan sunnuntaisin pistää kelloja soimaan. Tänään kuitenkin oli herätys jo klo 8.30 sillä meillä oli aamupäivämenoa. Klo 10 treffasimme Papan Fazerin edustalla ja rynnimme turistien seassa brunssille Fazerin kahvilaan. Fazun brunssia on ylistetty ja odotimme jotain brunssitaivasta. Pojat dissasivat paikan heti, mutta itse olin tyytyväinen. Tosin, jotain siitä puuttui. En tiedä oliko se lämpö, sillä istuin vahingossa oven edessä josta muutamat innokkaat tulivat sisälle. Olisivat kulkeneet pääovista kuten me kaikki muut. Grrrrr. En tiedä oliko se ainoa miinus vai mikä mätti. Siellä oli kuitenin hyvää luomuriisipuuroa, ihanaa lämmintä leipää, hyviä minicroisantteja, sekä lettuja ja smoothieta. Myönnän, että ihmettelin kun leivän päälle oli vain joulukinkun tapaista leikkelettä sekä yhtä juustoa. Eli joo, ei se niin kummallinen ollutkaan nyt kun sitä mietin. Harmi. Kakkupöydässäkään ei ollut suklaakakkua. Kuka hölmö ei laita suklaakakkua kakkupöytään?!

Vatsat pömpöllään vaelsimme hirveässä lumimyrksyssä Tennariin katsomaan Hobitti leffaa. Se oli perus kamaa, pohjustus tulevaan kakkosjaksoon jossa sitten taistellaan. Sama kaava kuin Taru Sormusten Herrasta siis. Paitsi että siinä oli niitä kääpiöitä pääosassa. Olisin kaivannut enemmän hahmoja. Harmillista ja eipä siitä sen enempää.

Leffan jälkeen oli aika lompsia kotiin ja vihdoinkin tarttua tuohon tuskaiseen eteiseen. Tuskaista siinä on seinien väri joka meni harvinaisen pieleen viimeksi kun sen maalasin. Tarkoitus oli saada siitä limenkeltainen. Mikä se semmoinen väri edes on, en tiedä. Ja sen huomasi seinän räikyvästä neonvihreästä maalista, joka oli niin neon, että sen katsominen ihan sattui silmiin. Keltaista se ei ollut nähnytkään. Aivan järkky.  Käpylän remontista oli onneksi jäänyt maalia jäljelle ja tänään vedin sen seinään. Sekin oli hieman jännittävää, sillä en muistanut enää tarkalleen minkä väristä maalia se oli. Sävytetty...hmmmm....vaalean harmaaksi joka on ehkä jonkun väristä. Ei muuta kuin sokkona taas hommiin. Katselimme kylläkin pitkään maalia purkissa ja yritimme käsittää minkä väristä se on. Ei minkään väristä. Mutta eihän maali voi olla "ei minkään väristä". No tämä oli. Vetelin sen seinään ja rapsuttelin päätä. Erittäin outo väri. "Kunhan se kuivuu", ajattelin.
Eli ruoka ja tunnin päikkärit, joilta herättyäni kurkkasin eteiseen. Ai kun kiva väri! Erittäin hyvä. Vaalean harmaa joka taittuu hieman liilaan. Kai. En ole vieläkään ihan varma mikä se värin on. Mutta kiva väri, ja musta ja valkoinen toimii sen rinnalla loistavasti. En malta odottaa että saamme ensi viikolla mustan hienon naulakon seinään ja valkoisen vaatekaapin paikoilleen. Jouluksi valmista, oli aikatauluni ja nyt näyttää siltä että se pitää paikkansa. Laitan kuvia kämpästä sitten kun se on valmis ja minulla on muukin kamera käytössä kuin kännykkäkamera.

Tonttukin oli käynyt kotona ihmettelemässä touhuja ja laittanut kalenteriin paketin.

Minulta on ollut terät loppu ja olen käyttänyt mielitietyn höylää itseni kerimiseen, joten kaipa tonttu ajatteli että olisi ehkä ihan syytä ostaa minulle oma höylä vaihtoterineen. Ymmärrän kyllä.

Hyasintti tunnustaa väriä

Mielitietyn väri on violetti. Se näkyy esim. olohuoneen seinässä. Se näkyy hänen käyntikortissa. Se näkyy hänen läppärin suojatarrassa. Se näkyy monessa paikassa. Se näkyy myös meidän joulukukissa. Hyasintit on valittu sen mukaan, että ne tunnustavat myös oikeaa väriä. Violettia. Itse käyn imppaamassa kukkia, sillä rakastan hyasintin tuoksua. Tulee hassusti lapsuusjoulut mieleen. 

Tonttukin oli kerinnyt jo käymään sillä aikaa kun mielitietty kävi happihyppelyllä. Meidän kodissa jaetaan paljon pusuja. Miksipäs ei, kun kerta on niin ihana ihminen vierellä jota on kiva aina pussata. Talven tuiskut ja pusujen määrä rasittaa huulia, joten ne on hyvä huoltaa ja pitää pehmosina. 

Eilisen luukku

Eilen vietimme firman pikkujouluja, joten en päässyt hehkuttamaan joulukalenteria. Eilinen pikkujoulu olikin erittäin onnistunut. Kävimme Areenalla katsomassa Yhden asunnon loukussa -näytelmän jossa sai nauraa juhlameikit poskille ja sieltä menimme Finneen syömään herkkuruokia. Ensimmäistä kertaa kävin ihan normiasiakkaana sielä syömässä, ja ymmärrän kyllä miksi niin moni palaa sinne uudelleen ja uudelleen. Normiasiakkaana tarkoitan sitä, että olen kerran syönyt siellä siis synttärikutsuilla joihin ruoka oli jo ennakkoon tilattu listan ulkopuolelta.  Ilta jatkui vielä Urho-baariin. Viimeinen pit stoppi oli bar Loose, josta kävin lähinnä noukkimassa yhden aika humalaisen ja väsähtäneen juhlijan kotiin.
Aamulla sitten katselinkin kun mielitietty oli naama valkoisena ja valitti pääkipua. Itse olin sen verran sivivstyneesti liikenteessä, ettei minulla taas ollut mitään bailusärkyjä tai -vaivoja. Aamupäivän olenkin toiminut lähinnä huoltojoukoissa, mutta kyllähän se fiilis tuosta onneksi paranee. Mutta tässä siis eilisen joulukalenterin saalis.

Ensimmäinen kysymys oli. Voiko se päivä olla että "Ostetaan liput Nykkiin"-päivä. Ei kuulemma voi. Siihen loppui minun ideat. Ehkäpä sitä jotain keksii ajan kanssa.

Tonttujen vaarallista peliä

Tänään tontut ovat olleet erittäin uhkarohkeita. Mielitietty sai näin uskomattoman lahjan joulukalenterista. Tässä on tietenkin omat vaaransa.....Ainakin iloisen naurun ja hykertelyn tämä aiheutti.

Tämä voi olla joko tosi hyvä juttu, tai sitten mielitietyn vallanhimo iskee ja seuraavana päivänä, tai noh. Seuraavan viikon verran onkin sitten erilainen tunnelma kotosalla. Mutta riskejä on otettava ja toiseen luotettava. Saa nähdä minkälainen päivä on tulossa sitten joskus. Siihen palaan aivan varmasti.